Last days of summer

Rakas päiväkirja, 

En ole kirjoittanut vuosiin, enkä tiedä mistä aloittaa. Tämän on tarkoitus olla paikka, johon voin kirjoittaa ajatuksistani, kokemuksistani ja tunteistani. Kaikki kirjoittamani ei välttämättä tule olemaan loppuun saakka hiottua tai työstettyä, mutta aion hyväksyä sen. Voi olla, että tulen ottamaan joitakin taiteellisia vapauksia siinä, kuinka ilmaisen asioita. Senkin aion hyväksyä. Elämä ei useinkaan ole niin puhdasta, kaunista tai runollista kuin haluaisimme sen olevan. Paljon on kuitenkin kiinni siitä, millaista tarinaa kerromme, itsellemme ja toisillemme. 

Olen erikoisessa kohdassa elämääni juuri nyt. Olen ensimmäistä kertaa vakituisessa työssä, jossa viihdyn. Se ei todennäköisesti tule olemaan paikka, jossa viihdyn seuraavat kolmekymmentä vuotta, mutta juuri nyt se tuntuu oikealta paikalta. Jossakin kohtaa aion hakea opintovapaata ja suorittaa nykyiset opintoni loppuun. Nähtäväksi jää, olenko sitten tyytyväinen vai kiinnostunko jostain muusta alasta seuravaksi. 

Olen myös ensimmäistä kertaa elämässäni vakituisessa parisuhteessa, johon liittyvät tulevaisuudensuunnitelmat alkavat käydä ajankohtaisiksi. Tulevan syksyn ja talven aikana haluaisimme löytää ensimmäisen oman kotimme. Ajatus asunnon ostamisesta ja muutosta samaan aikaan sekä innostaa että pelottaa. Olen onneksi saanut paljon aikaa valmistautua ja sulatella asiaa, ja hiljalleen minussa on alkanut muodostua varmuus siitä, että pystyn tähän. Minä, ehkä sitoutumiskammoisin ihminen, jonka tiedän. 

Huomaan, että ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen jotakin todella syvää kaipuuta ja halua vakauteen. Ajatus uuden kodin sisustamisesta ja hyvän tuntuisesta, lämpöisestä ja kodikkaasta arjesta tekee minut suunnattoman onnelliseksi. Haluan pieniä, kauniita, arkisia hetkiä, jotka yhdessä luovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta. 

Tiedän, ettei se tule koskaan riittämään. Tiedän, että vaihtelua on oltava. Ja erityisesti tiedän, että välillä arki nyt vain on kaoottista, sotkuista ja aivan liian kiireistä. Mutta haluan silti uskoa, että rakentamalla siihen toimivia rutiineja ja varaamalla riittävästi aikaa itselleen tärkeisiin asioihin, sitäkin kiirettä ja kaaosta on mahdollista vähentää. 

Viime vuosi ja erityisesti viime syksy olivat todella, todella raskaita, monista eri syistä. Vielä tämä kevätkin kului jonkinlaisessa välitilassa, mutta kesä on parantanut todella paljon, tuonut lisää voimia, iloa ja uskoa siihen, että suunta on oikea. 

Näin loppukesästä minulla tuntuu usein olevan jotakin ihmeellistä lisäenergiaa tehdä asioita ja saada muutoksia aikaiseksi ennen pimeän tuloa. Olen käyttänyt sitä energiaa kodin ja arkeni järjestämiseen ja yksinkertaistamiseen. Yksi ilta katsoin työkaverini suosittelemana todella hyvän dokumentin minimalismista, joka antoi vielä lisää inspiraatiota sen työstämiseen, mitkä asiat todella ovat merkityksellisiä ja tuovat lisäarvoa elämään.  (Minimalism: A Documentary About the Important Things, https://minimalismfilm.com/)

“There’s no such thing as an autobiography;

there’s only art and lies.”

Haluan kirjoittaa tänne mahdollisimman avoimesti, menemättä kuitenkaan muiden kuin itseni yksityisasioihin, koska haluan samalla myös työstää omia ajatuksiani ja tunteitani. Jeanette Winterson ilmaisee asian melko radikaalisti, mutta itse olen aina mieltänyt kyseisen lainauksen enemmän siltä kannalta, että taiteilija valitsee käyttämänsä narratiivin, eikä mitään yksioikoisia totuuksia ole olemassa.